Olipa kerran Kiuru

Joulukuu on vihdoin täällä ja se tarkoittaa käytännössä kahta asiaa. Koulua täytyy nyt alkaa todenteolla hoitamaan ja töissä tulee olemaan vilkasta ja vauhdikasta meininkiä. Koulun 12-14.12 väliset päivät ovat syyslukukauden viimeiset koulupäivät, joten arvata saattaa, että tässä on melko iso kasa hommia edessä. Kokeet teen osittain joulukuussa ja loput tammikuun aikana. Viimeinen asia on term paper in general and social psychology suullinen esitys 23.1.2014. Sitten olen 10 päivää ilman koulua ja 3.2.2014 kevätlukukausi polkaistaan käyntiin Tallinnassa. Se velvollisuuksista. Vapaa-aikani ajattelin käyttää seuraten urheilua ja laitellen kotia pikkuhiljaa joulukuntoon. Tänään myllersin jo osittain kämppää, mutta ihan ei vielä tullut valmista. Yksi juttu mikä aiotaan Annan kanssa tehdä tässä kuussa on Vain Elämää- tyylinen päivä poislukien lauluesitykset. Tämä päivä toimittaa samalla joululahjan virkaa, vaikka kyllä mä jotain kivaa aatoksikin hommaan. Me tehdään tää päivä myös siinä mie

Tänään päivällä mun uskollisesti palvelleesta talvirotsista irtosi viimeinenkin nappi. Vetoketju siitä oli jo mäsä, joten nyt sitä ei enää saanut mitenkään kiinni. Muutaman hetken asiaa sulateltuani totesin sen napin olleen samalla viimeinen pisara ja päätin, että nyt minä ostan uuden takin. Laitoin Dressmannin myyjä Idalle, joka myös todisti uskollisesti palvelleen talvirotsin viimeisen kohtalokkaan repsahduksen, DM viestin Twitterissä, että täältä tullaan ostamaan uutta takkia. Hetkeä myöhemmin saavuin myymälään ja löysin Idan Dressmannin kassalta ja lähdettiin yhdessä etsimään mulle takkia. Siinä ei kauaa kestänyt, kun jo puin uutta takkia päälleni ja vanha survottiin Dressmannin kassiin odottamaan myöhemmin määrättävää kohtaloaan. Sitten sain whatsapp viestin Annalta. "Voisitko mitenkään tuua vessapaperii tullessas :)" "Unohdin taas". Tähän vastasin "Ostin uuden talvitakin" "Voin tuua". "ILMAN MUA" "Kehtaatki"

Moi. Tämä tarina kertoo siitä kuinka minä ja avovaimo/kihlattu/tyttöystävä (miksi sitä nyt ikinä haluaa kutsua) tapasimme. Se on mukava tarina. Se on ehkä jopa surrealistinen stoori. Eihän tolla tavalla käy kuin huonoissa B-luokan saippuasarjoissa- tarina. Mulle se on tärkee ja luonnollisesti henkilökohtainen juttu. Mutta musta se on niin hauska tapahtumasarja, että se on varmasti mukava muidenkin lukea. Eikä tartte sitten selostaa kun tavataan. Heh. Selostaisin anyway. Tästä lähtee. Tapahtumapaikkana Abiristeily vuonna 2010. Mäkelänrinteen lukiossa oli yläasteelta siirtynyt yksi kaveri samalta luokalta ja hänen kanssaan vietettiin, jos en ihan väärin muista, niin ainakin osa ajasta laivalla. Mutta siinä vaiheessa, kun kaveri hävisi hyttiin X henkilön X kanssa lähti meikä poika "vielä kerran" käppäilemään kohti tanssilattiaa. Samaan aikaan toisaalla hän oli väsynyt. Ei olisi enää huvittanut juhlia ja teki mieli mennä hyttiin nukkumaan. (Onneksi) hänen kaveri oli tois

Tässä minä nyt istun liian isolla mustalla sohvalla naputtamassa tietokoneeni näppäimistöä, jossa näppäimet ovat kaikki erikoisella tavalla vinossa. Ei tämä sohva oikeastaan ole liian iso. Siinä vaan tarvitsee enemmän tyynyjä selän taakse. Itseasiassa näppäimetkin ovata oikealla paikalla, mutta kutakuinkin kaikki ovat hieman vinossa. Taustalla pyörii telkkarista tosielämän L-koodi Liviltä. Sieltä tulee juuri sopivan sekavaa ohjelmaa tähän iltafiilikseen ja 42 tuumainen silloin 599e maksanut LG:n telkkarimme on palvellut mainiosti tässä tehtävässä.  Näin iltaisin ja varsinkin ennen nukkumaan menoa tulee saatua omituisia motivaatioboosteja. Olen valmis tekemään vaikka mitä kaikkea hienoa seuraavana aamuna. Uhkun voimaa ja suunnittelen jo aamun ensimmäiset kolme tuntia ennen kuin siirryn ohjastamaan japanilaistuotettua oriani kohti Hyvinkääätä. Suunnitelmani tulee tässä: 8:00 herätys 8:05 kahvinkeitin päälle ja itse suihkuun 8:20 viimeistään ulos suihkusta 8:30 aamukahvit ja

Tämän tarkoitus on esittää omat tiedot ja taidot ja antaa kuvaa myymisestä ja myyntityöstä siitä kiinnostuneille. Käyn läpi teoreettisia asioita. Siirrytään alun höpinöiden jälkeen itse aiheeseen. Ensiarvoisen tärkeää on kuunnella. Sille on keksitty myös hieno termi "tarvekartoitus". Itse avaan tämän käsitteen kuuntelun kautta, koska se on tutumpi sana. Tähän voisi heittää kaikenlaisia prosenttisuhteita siitä, kuinka paljon myyjän pitää puhua suhteessa asiakkaaseen. Pääasia on kuitenkin se, että asiakasta kuunnellaan. Kysymällä avoimia kysymyksiä saa vastauksia ja tärkeitä tiedonpalasia. Niitä hyödyntämällä tuotteen myyminen ja myös mahdolliset lisäkaupat mahdollistuvat. Jos pelkästään esittelee tuotetta, ei pysty kertomaan siitä just niitä asioita mitä kyseinen asiakas siitä tarvitsee ja haluaa. Kuuntelemalla herätät asiakkaassa tunteen, että hänen asioistaan välitetään ja saat hänen luottamuksen. Toinen asia, johon varmasti moni myyjä sortuu on olettaminen. Se on t

Suomi on monella tapaa hyvä maa. Täällä on tarpeeksi kylmä talvella, jotta Darwinin mallin mukaan elävät otukset ymmärtävät pysyä kaukana. On sosiaaliturvaa ja ilmaista koulutusta. Mutta on yksi pirulainen, joka haittaa monen himoitsemani tavaran hankkimista: Niitä saa vain ulkomailta. Mennään aikakoneella kevääseen 2013. Kaveri sai tuolloin päähänsä hienon ajatuksen. Tilataan tavaraa NHL:n Shopista! Hänelle Pittsburgh Penguins ja minulle Florida Panthers tavaraa. Selatessani nettikauppaa löysin treenishortsit ja snapbackin ja ilmoitin kaverilleni, että laita nämä samaan tilaukseen niin selvitään yksillä toimituskuluilla. Tilaus sisään ja sitten odotettiin. Ongelmia alkoi ilmetä jo tässä vaiheessa. Penguinsin tavarat ja minun snapback lähtivät hienosti liikenteeseen ja pystyimme trackkerillä seuraamaan kuinka paketti eteni kaupungista toiseen. Mutta ne shortsit. Ne istuivat edelleen Atlantin toisella puolella. Päällimmäinen ajatus oli, että ehkä ne ovat loppu ja niitä joudutaa

K äyn koulua Helsinki Estonian Business Schoolissa ja aloitin nyt toisen vuoden. Opiskelua on Ruoholahdessa joka toinen viikonloppu torstaista lauantaihin. Toisin sanoen paljoa ei tarvitse paikalla olla. Lukukaudessa näitä "kouluviikonloppuja" on kuusi ja niistä ensimmäinen on jo takana päin. Helppo nakki, sanoisi eräskin tuusaaja. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että omalle vastuulle kaatuu huomattavasti isompi työmäärä kuin mitä täyspäiväisesti koulussa käyvä joutuu itsenäisesti tekemään. Lisätään pakettiin työ. Työskentelen Saunalahden myyntipisteellä täyspäiväisesti tiimiohjaajana. Vastuullani on myyntipisteen toiminta. Siinä on oma hommansa. On tulosvastuuta ja alaisia ja pomoja ollen itse samalla eräänlainen pomo. Palvellaan asiakkaita ja pyritään hankkimaan uusia. Pidetään porukka kasassa ja motivoituneena. Jeesataan kun on vaikeaa ja näytetään esimerkkiä. Ja tilataan sim-kortteja. Työni on siis kuten kouluni: omalla vastuulla on paljon. Nämä kaksi osa-al