Olipa kerran Kiuru

It’s funny to notice that you have “absolutely no idea” about where you’re going with your life when someone drops the question: ”Where do you see yourself in five years?” I thought about this for a few days and here’s what I got for an answer: Education I will most probably have a Bachelor of Arts in social sciences degree in international business administration, since I should graduate this December. (Something I've mentioned quite a few times in this blog.)  But I would like to study more. Maybe I’ll land a Master’s degree in five years. Frankly, that should be a reasonable goal to achieve. Work Working life has been part of this story ever since I was graduating from high school and it will be a part of it in the future as well. Having a job is something I enjoy. Ageing Right now I am 23 years old. During these five years the unavoidable will happen: I will age. Wikipedia actually tells that the first signs of ageing start to show when you’re 28.

Mulle on jäänyt yksi asia ekalta lukukaudelta tosi hyvin mieleen. Toinen Principles of Management kurssin opettajista kertoi meille, että hän pitää tämän päivän luennot, ja että tapaamme hänet seuraavan kerran kolmannella vuodella jonkun sortin business game dynaman merkeissä. ”Vau, kolmas vuosi”, ajattelin tuolloin. ”Enhän mä ole ollut täällä edes kolmea tuntia.” 136 opintopistettä myöhemmin katsoin lukujärjestystä ja sain ilokseni todeta seuraavan asian: 11.4.2015 9.00-18.00 Business Game DYNAMA ”Vau, kolmas vuosi”, ajattelin äsken. ”Mä oon tosiaan ollut täällä kolme vuotta.” Tämä sai mut sisäistämään erittäin siistin asian:  Perhana. Mähän valmistun tänä vuonna. Vielä olisi tämä viime viikolla startannut lukukausi hoidettava ja sitten kesälomien kautta lopputyön kimppuun. Pitkä pätkä on kuljettu. Tein listan asioista, joita se on vaatinut: Verta, hikeä, kyyneliä, stressiä, tuskaa, onnea, riemua, talvia, vesisateita, TUULTA, lämpöä, kesiä, lomia, töit

Yläasteella yksi kaveri luki kirjaa, jonka tekstissä kirjailija kertoi olevansa taiteilija, jolla on oikeus kirjoittaa ihan mitä ikinä haluaa: Sivukaupalla pelkkää örniörniörniörniörniörniörniä. Mä arvostan tollasta. Hassu kaveri. -- Mä tykkään kirjottaa (biisin)sanoja. Rakennan yleensä jonkun tarinan, jonka kerron oman tyylisenä runona. Yleensä ne kumpuaa jostain oman elämän tapahtumista. Nyt mä oon se taiteilija, jolla on oikeus kirjoittaa mitä ikinä haluaa. Älä huoli, en kirjoittanut örniä. Enkä edes omasta elämästäni.  Mä kirjoitin tarinan. -- Hän toivoo, että toinen itse tajuaa. Ois vaan niin helppoo, kun ei joutuisi itse tätä sanomaan.  ”Mutta eihän se koskaan mitään tule tajuamaan.” Tämä ajatus mieltä painaa, mutta tää viesti täytyy kirjoittaa: ”Moi. En halua sinulle mitään pahaa. Äh en tiedä, kai mä haluan omaa aikaa. En tunne enää samoin, vaikka vasta toisin sulle sanoin. Oot aivan mahtava ihminen, sinä varmasti löydät rakkauden. En vain