Tapahtui tänään maanantaina

-
Tänään päivällä mun uskollisesti palvelleesta talvirotsista irtosi viimeinenkin nappi. Vetoketju siitä oli jo mäsä, joten nyt sitä ei enää saanut mitenkään kiinni. Muutaman hetken asiaa sulateltuani totesin sen napin olleen samalla viimeinen pisara ja päätin, että nyt minä ostan uuden takin. Laitoin Dressmannin myyjä Idalle, joka myös todisti uskollisesti palvelleen talvirotsin viimeisen kohtalokkaan repsahduksen, DM viestin Twitterissä, että täältä tullaan ostamaan uutta takkia.

Hetkeä myöhemmin saavuin myymälään ja löysin Idan Dressmannin kassalta ja lähdettiin yhdessä etsimään mulle takkia. Siinä ei kauaa kestänyt, kun jo puin uutta takkia päälleni ja vanha survottiin Dressmannin kassiin odottamaan myöhemmin määrättävää kohtaloaan.

Sitten sain whatsapp viestin Annalta. "Voisitko mitenkään tuua vessapaperii tullessas :)" "Unohdin taas". Tähän vastasin "Ostin uuden talvitakin" "Voin tuua".

"ILMAN MUA"
"Kehtaatki"
"Ilman mua >:("

Ilmeisesti en olisi saanut tuota takkia yksikseen mennä ostamaan. Puolustauduin parhaani mukaan selittämällä tuosta uskollisen takin viimeisestä repsahduksesta ja äkillisestä takin tarpeesta. Selvisin tilanteesta kohtuullisella korvauksella eli lähden sitten hänen kanssaan joskus shoppailemaan.

Tämän jälkeen ostamaan vessapaperia (joissa on muuten todella isot hintaerot. Katsokaapa huvikseen ensi kerralla rullahinta. 40snt/rulla on hyvä) ja siitä kotiin. Kotona takki läpäisi testin ja se hyväksyttiin meidän talouden osalliseksi virallisella "mäkin kokeilen" metodilla.

Että semmosta tänään.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei mikään perinteinen matkablogiräpätys

-
Kuva
Alkusanat Muistan höpöttäneeni useita kertoja siitä miten haluaisin joskus käydä Belgiassa, mutta en ollut kuitenkaan vielä kertaakaan päätynyt Luxemburgia lähemmäs tuota nykytiedoillani oluen lisäksi erityisesti suklaan pyhättönä tunnettua valtiota. Matkan alku- ja päätöspisteeksi valittiin kuitenkin Alankomaat ja sieltä Amsterdamin järkyttävien hotelliyöhintojen (alkaen 250 €/yö) myötä Utrecht ( vain 134,33 €/yö), jota käytimme tukikohtana suhatessamme Intercity-junilla eri kaupunkeihin ihmettelemään mitä löytyy mistäkin. Reissun toinen puoli pidettiin majaa Belgian Antwerpenissä. Tämä ei ole mikään perinteinen matkablogiräpätys, vaan keräsin tähän kaikkeista hilpeimmät, oudoimmat, hieman kuvottavat ja ajoittain jopa törkeät löydökset.  Tervetuloa jännittävälle kirjalliselle ja kuvalliselle matkalle todistamaan, mitä Rotterdamilla, Haagilla, Utrechtilla, Antwerpenilla, Brysselillä ja Amsterdamilla oli meille tarjota. Rotterdam Ensimmäinsen yön jälkeen paukautettiin junalla Rotterdami
Lue lisää

Perfect house with rose red doors

-
Kuva
  Kartanonkoski Olen ostajana sellainen, että ensin kypsyttelen ikuisuuden ajan asiaa päässäni, minkä jälkeen alkaa ääritarkka kriteerien määrittely ja armoton googlaus. Kun kriteerit ovat selvillä, teen vielä uskomattoman määrän selvitystyötä siitä mikä vaihtoehdoista on paras. Ja kun olen varma, että tässä se nyt on, kaupat on käytännössä jo toteutuneet. Asuntojen suhteen homma toimii muutoin samalla tavalla, mutta siinä tarjonta rajoittaa luonnollisesti vaihtoehtoja. Meillä kuitenkin oli ajatuksena löytää isompi asunto ja sen oli aivan pakko olla täältä rakkaalta Kartanonkoskelta, joten olimme jo päättäneet että tässä sitten saattaa jonkun verran kestää. (Vitsailenkin kavereille olevani Kartanonkoski-puristi ja huomautan, että Kartanonkoskea kutsutaan Kartanonkoskeksi, ei siis Vantaaksi.) Näillä pelimerkeillä pyöritimme Oikotietä ja Etuovea ja katsoin läpi niitä harvoja vaihtoehtoja, joita tänne tippuu. Välittäjien vakiolause tuntuikin olevan: "Näitä on harvoin tarjolla!"
Lue lisää

Suomalainen mies, joka puhuu.

-
Meillä oli ala-asteella sellaiset reissuvihot, joihin opettaja kirjoitti viestiä. Reissuvihko kulki oppilaiden mukana vanhemmille, jotka lukivat reissuvihkoa ja kuittasivat sinne tarvittavat asiat. Eräänlainen esi-Wilma oli tämä reissuvihkosysteemi. Mun reissuvihossa luki kerran näin: ”Ronilla on puheripuli.” Puhua pälpätin ja pulputin kuulemma todella paljon ja se häiritsi ainakin opettajan mielestä luokan opiskelua. Opettaja halusi, että asialle tehdään jotain. Äiti Kiuru oli eri mieltä ja pamautti reissuvihon kautta vastapalloon, että kerrankin on suomalainen mies, joka puhuu. Toki mä jouduin opettelemaan, pieni poika kun olin, että ei saa häiritä muita, vaikka itseä kuinka kiinnostaisi kertoa joku juttu. Mutta ihan selkeästi mua ei ole myöskään hyssytelty, vaan on annettu pojan puhua. Välillä on faija ollut korvat punaisena viereisessä parturituolissa, kun pikkuroni on päättänyt jakaa täysin avoimesti asioita hiusalan ammattilaisille. Oon pelannut futista taloyh
Lue lisää