Miten me tavattiin

-
Moi. Tämä tarina kertoo siitä kuinka minä ja avovaimo/kihlattu/tyttöystävä (miksi sitä nyt ikinä haluaa kutsua) tapasimme. Se on mukava tarina. Se on ehkä jopa surrealistinen stoori. Eihän tolla tavalla käy kuin huonoissa B-luokan saippuasarjoissa- tarina. Mulle se on tärkee ja luonnollisesti henkilökohtainen juttu. Mutta musta se on niin hauska tapahtumasarja, että se on varmasti mukava muidenkin lukea. Eikä tartte sitten selostaa kun tavataan. Heh. Selostaisin anyway. Tästä lähtee.

Tapahtumapaikkana Abiristeily vuonna 2010. Mäkelänrinteen lukiossa oli yläasteelta siirtynyt yksi kaveri samalta luokalta ja hänen kanssaan vietettiin, jos en ihan väärin muista, niin ainakin osa ajasta laivalla. Mutta siinä vaiheessa, kun kaveri hävisi hyttiin X henkilön X kanssa lähti meikä poika "vielä kerran" käppäilemään kohti tanssilattiaa.

Samaan aikaan toisaalla hän oli väsynyt. Ei olisi enää huvittanut juhlia ja teki mieli mennä hyttiin nukkumaan. (Onneksi) hänen kaveri oli toista mieltä. "Tuut nyt niin mennään tanssii" tyylinen taivuttelu onnistui ja hänen kaveri raahasi hänet tanssilattialle.

Kiurun poika oli löytänyt tiensä myös paikalle. Ja siinä se seiso. Vain muutaman askeleen päässä musta. Sen enempää mietti syöksyin suoraan hänen luokse ja aloimme suutelemaan. Hänen kaveri huomasi tämän ja hivuttautui kiltisti pois tieltä. Hetken kuluttua saimme sanottua ekat sanat toisillemme. "Mikä sun nimi on?" kysyimme toisiltamme. Hän kuuli ensin, että mun nimi on Toni ja hän puolestaan kertoi olevansa Anna. Lopulta kun selvisi, että mun nimi olikin Roni, tuli tämä positiivisena yllätyksenä hänelle. Anteeksi vaan kaikki Toni nimiset. Loppuiltana vaihdoimme numeroita ja vietettiin aikaa yhdessä.

Kelataan aamuun. Pienessä rapsakkaassa suuntasin kohti aamiasta. Löysin meidän lukion miehittämän pöydän ja istahdin syömään. Hetken päästä kaverini löysi meidät ja istui mun viereen. "No mites meni?" vaihettiin kuulumiset. Kerroin, että sain yhen kivan tytön numeron ja aattelin laittaa sille viestiä tänään. Kaveri totesi siihen: "Älä vittu laita mitään viestiä ei se mitään sulle vastaa"


Ja vittu ihan varmaan laitoin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alkoholi jäi taakse jo vuosi sitten

-
Alkusanat Ihan tarkkaan en tiedä viimeisintä juomaani, jossa olisi ollut alkoholia. Se on saattanut olla 2023 Euroviisujen aikaan juotu Käärijä-mojito tai sitten olen vielä tuon jälkeen juonut jonkun oluen jossain. Viimeisin kuva alkoholillisesta oluesta löytyy Kuopion lentokentältä 11. toukokuuta 2023, joka saattaa olla viimeisin tuoppi, jonka olen kumonnut kurkusta alas. Joka tapauksessa kesäkuussa 2023 en juonut alkoholia, enkä ole juonut sen jälkeenkään, joten tänään vietetään sitä päivää, jolloin olen varmasti ollut vuoden juomatta. En erityisemmin ole tähdännyt mihinkään vuoden alkoholittomuuteen, vaan tämä lähti itseasiassa liikkeelle juhannuksesta 2023, jolloin päätimme olla selvin päin. Joskin taisin olla jo tuossa kohti ollut ilman alkoholia jo yli kuukauden päivät. Tätä seurasi ajatus siitä, kuinka palauttava alkoholivapaa kesäloma olisikaan (olihan se), minkä perään homma vaan jatkui näin. Vaikka en siis ole mitään vuosi selvin päin -projektia vetänytkään, on joka tapaukses...
Lue lisää

Koulu vie kaiken, myös jäljellä olevan ajan

-
Olen yrittänyt selittää kuinka koulu vie ihan kaiken. Se, että joka hetkessä on tieto takaraivossa siitä, että tämänkin ajan voisin käyttää koulutehtäviin on väsyttävä tekijä. Siksi töissä on kivaa käydä, kun siellä ei saa tehdä koulutehtäviä, vaan pitää antaa 100% työlle. Mä kuitenkin tiedän, että ei mun tarvitse kaikkea tehdä tasan nyt ja tässä.  Mutta voisin. Sehän olisi seuraavalta päivältä pois. Pitäisikö ehkä aloitella sitä yhtä tekstiä? Mitä sille yhdelle ryhmätyölle muuten kuuluu? Ketä siinä toisessa oli meidän ryhmässä? Onkohan vielä paljon tulossa jotain uusia tehtäviä, kun tossakin on jo niin paljon? Äh toikin on jo tulossa jo tossa välissä. Ai niin toi voi helvetti äkkiä hommiin. Niin. Tämä vie kaiken. Olen nyt lyönyt kaikki tehtävät ja aikataulut exceliin ja pitänyt kirjaa siitä mitä olen minäkin päivänä koulun eteen tehnyt. Sen avulla olen pysynyt kartalla siitä, mitä kaikkea hommaa on milloinkin tiedossa. Tuo samainen excel tiedosto kertoo, että huomenn...
Lue lisää

Suomalainen mies, joka puhuu.

-
Meillä oli ala-asteella sellaiset reissuvihot, joihin opettaja kirjoitti viestiä. Reissuvihko kulki oppilaiden mukana vanhemmille, jotka lukivat reissuvihkoa ja kuittasivat sinne tarvittavat asiat. Eräänlainen esi-Wilma oli tämä reissuvihkosysteemi. Mun reissuvihossa luki kerran näin: ”Ronilla on puheripuli.” Puhua pälpätin ja pulputin kuulemma todella paljon ja se häiritsi ainakin opettajan mielestä luokan opiskelua. Opettaja halusi, että asialle tehdään jotain. Äiti Kiuru oli eri mieltä ja pamautti reissuvihon kautta vastapalloon, että kerrankin on suomalainen mies, joka puhuu. Toki mä jouduin opettelemaan, pieni poika kun olin, että ei saa häiritä muita, vaikka itseä kuinka kiinnostaisi kertoa joku juttu. Mutta ihan selkeästi mua ei ole myöskään hyssytelty, vaan on annettu pojan puhua. Välillä on faija ollut korvat punaisena viereisessä parturituolissa, kun pikkuroni on päättänyt jakaa täysin avoimesti asioita hiusalan ammattilaisille. Oon pelannut futista taloyh...
Lue lisää