Olipa kerran Kiuru

Suoritin itselleni hyvin tyypillisen pohdinnan matkalla äänestämään. Taannuin kyselyikään ja kaivoin mahdollisia aukkoja demokratiasta. Voiko kuka tahansa äänioikeutettu asettua ehdolle? Mitä jos kaikki asettuvat ehdolle ja äänestävät itseään? Mitä jos kukaan ei asetu ehdolle? Mitä jos vain yksi asettuu ehdolle? Mitä jos 199 asettuu ehdolle? Mitä jos kukaan ei äänestä? Puolueen tulee hyväksyä ehdokas. Kansanedustaja saa 6380 euroa liksaa . 30% jätti äänestämättä. Vaalitulosten jälkeen jäin pohtimaan seuraavaa: Miksi Keskusta voitti? Mitä Keskusta hakee? Eikö kaikki yritä parempaa Suomea? Millä keinoin Suomi saadaan nousuun? Eikö viennistä ole ollut paljon puhetta? Keskusta hakee muutosta. Kaikki yrittävät parempaa Suomea. Minun ratkaisuni olisi viennin kehittäminen.  Miten sitä kehitetään? Tukemalla vientiyrityksiä? Helpottamalla vientiyrityksen perustamista? Työn kautta? Muuttumalla? Tömäyttämällä jytky? En tiedä.   Liikaa kysymysmerkkejä. Tein silti voita

Olen nähnyt sata kertaa sen hauskan kuvan. Sen kuvan, jossa kaikki työ tehdään lopussa. Sen kuvan, jossa aluksi on aikaa riittämiin. Sen kuvan, jossa lopussa tehdään kaikki työ samalla itkien. Sen kuvan, jossa kuvannoillisesti sanotaan: SINÄ TEKEMÄSSÄ KOULUTEHTÄVÄÄ Kyllä. Caps lockilla. Siten huudetaan. Tässä linkki kuvaan, jos et ole sitä vielä nähnyt:  http://www.toothpastefordinner.com/103012/the-creative-process.gif Mä sain tietää tästä kotitehtävästä 19.2. Mulle annettiin 45 päivää aikaa hoitaa homma maaliin. Tulin toimineeksi seuraavaan mallin mukaisesti: 44 ensimmäistä päivää 19.2-4.4 klo 17.00: 1. Älä tee mitään. 2. Stressaa satunnaisesti 3. Älä silti tee mitään 4.4 17.00-18.00: 1. Mieti aihetta, mutta myönnä itsellesi, että teet sen joka tapauksessa operaattorialasta. 2. Pohdi mielessäsi alkaako koulukavereitasi kyllästyttämään esitelmät operaattoreista. 3. Muista United Bankers. 4. Muista Eco Dining. 5. Pohdi onko ekologista kierrättää