Puolustusvoitto

Mulle on jäänyt yksi asia ekalta lukukaudelta tosi hyvin mieleen. Toinen Principles of Management kurssin opettajista kertoi meille, että hän pitää tämän päivän luennot, ja että tapaamme hänet seuraavan kerran kolmannella vuodella jonkun sortin business game dynaman merkeissä.

”Vau, kolmas vuosi”, ajattelin tuolloin. ”Enhän mä ole ollut täällä edes kolmea tuntia.”

136 opintopistettä myöhemmin katsoin lukujärjestystä ja sain ilokseni todeta seuraavan asian:

11.4.2015 9.00-18.00 Business Game DYNAMA

”Vau, kolmas vuosi”, ajattelin äsken. ”Mä oon tosiaan ollut täällä kolme vuotta.”

Tämä sai mut sisäistämään erittäin siistin asian: 

Perhana. Mähän valmistun tänä vuonna. Vielä olisi tämä viime viikolla startannut lukukausi hoidettava ja sitten kesälomien kautta lopputyön kimppuun.

Pitkä pätkä on kuljettu. Tein listan asioista, joita se on vaatinut:

Verta, hikeä, kyyneliä, stressiä, tuskaa, onnea, riemua, talvia, vesisateita, TUULTA, lämpöä, kesiä, lomia, töitä, tekstejä, deadlineja, palautuksia, tenttejä, vihaa, rakkautta, ystäviä, vertaistukea, auttamista, äitiä, iskää, puheluita, puskemista, taistelua, huojennusta, irtiottoja, kirjoja, laskimia, kumeja, kyniä, laukkuja, autoja, parkkimaksuja, junaa, metroa, herätyksiä, batterya, kahvia, Hesburgeria, powerpointteja, exceliä ja wordia.

Puolustusvoitto.

P.S. Äitin nimi oli aikanaan mun puhelimessa "Taas se". Aina kun äiti soitti, mun puhelimen näytöllä luki: Taas se soittaa.

P.P.S Jäiköhän tosta aiemmasta listasta jotain uupumaan? Aivan, järisyttävä määrä kasvua ihmisenä. Äitikin on nykyään ihan omalla nimellään mun puhelimessa.