Don’t hate the device, hate the app

Twitter. Se pahimmillaan lähestulkoon määritti kuka Roni Kiuru on. Karrikoidusti: Nyt kun katson mennyttä aikaa, niin olin välillä enemmän @RoniKiuru kuin Roni Kiuru.

Tilin poistamisen jälkeen Twitteristä erkaantuminen meni suurinpiirtein näin:

Vaihe 1: Mieleen juolahtaa hauskoja twiittejä, jotka olisin aiemmin twiitannut.

Vaihe 2: Instagramin käyttö lisääntyy.

Vaihe 3: Kaikki somekanavat pois kännykästä.

Miten tämän vaikutus näkyy arjessa? Puhelimen akku kestää nykyään helposti kaksi päivää. Katson junassa ikkunasta pihalle. Katson urheilumatsit kokonaan ilman jatkuvaa Twitterin silmäilyä. Aamuisin eka juttu ei ole somen selaaminen, vaan ihan normaalit aamutoimet. Some siis puuttuu sieltä, missä se ennen jatkuvasti oli esillä. Eikä enää tule kommenttia, että laita se kännykkä pois.

Olen nykyään välillä täysin kuutamolla asioista. Tämä ”Joo mä luin Twitteristä” -lause puuttuu. Mulle voi kertoa juttuja. Esimerkiksi Sasha Barkovin puuttuminen Panthersin kokoonpanosta käy ilmi vasta aamulla työpaikalla. Siinä on jotain todella kivaa, kun ei ole kaikesta niin perillä.

Kännykkäriippuvuus on ajankohtainen asia, mutta en sanoisi sen olevan päätelaitteen vika. Mä en ollut riippuvainen kännykästä. Mä olin riippuvainen sosiaalisesta mediasta. 

Don’t hate the device, hate the app.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei mikään perinteinen matkablogiräpätys

Perfect house with rose red doors

2015 ennustin tätä hetkeä, nyt ennustan vuotta 2025