Don’t hate the device, hate the app

-
Twitter. Se pahimmillaan lähestulkoon määritti kuka Roni Kiuru on. Karrikoidusti: Nyt kun katson mennyttä aikaa, niin olin välillä enemmän @RoniKiuru kuin Roni Kiuru.

Tilin poistamisen jälkeen Twitteristä erkaantuminen meni suurinpiirtein näin:

Vaihe 1: Mieleen juolahtaa hauskoja twiittejä, jotka olisin aiemmin twiitannut.

Vaihe 2: Instagramin käyttö lisääntyy.

Vaihe 3: Kaikki somekanavat pois kännykästä.

Miten tämän vaikutus näkyy arjessa? Puhelimen akku kestää nykyään helposti kaksi päivää. Katson junassa ikkunasta pihalle. Katson urheilumatsit kokonaan ilman jatkuvaa Twitterin silmäilyä. Aamuisin eka juttu ei ole somen selaaminen, vaan ihan normaalit aamutoimet. Some siis puuttuu sieltä, missä se ennen jatkuvasti oli esillä. Eikä enää tule kommenttia, että laita se kännykkä pois.

Olen nykyään välillä täysin kuutamolla asioista. Tämä ”Joo mä luin Twitteristä” -lause puuttuu. Mulle voi kertoa juttuja. Esimerkiksi Sasha Barkovin puuttuminen Panthersin kokoonpanosta käy ilmi vasta aamulla työpaikalla. Siinä on jotain todella kivaa, kun ei ole kaikesta niin perillä.

Kännykkäriippuvuus on ajankohtainen asia, mutta en sanoisi sen olevan päätelaitteen vika. Mä en ollut riippuvainen kännykästä. Mä olin riippuvainen sosiaalisesta mediasta. 

Don’t hate the device, hate the app.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alkoholi jäi taakse jo vuosi sitten

-
Alkusanat Ihan tarkkaan en tiedä viimeisintä juomaani, jossa olisi ollut alkoholia. Se on saattanut olla 2023 Euroviisujen aikaan juotu Käärijä-mojito tai sitten olen vielä tuon jälkeen juonut jonkun oluen jossain. Viimeisin kuva alkoholillisesta oluesta löytyy Kuopion lentokentältä 11. toukokuuta 2023, joka saattaa olla viimeisin tuoppi, jonka olen kumonnut kurkusta alas. Joka tapauksessa kesäkuussa 2023 en juonut alkoholia, enkä ole juonut sen jälkeenkään, joten tänään vietetään sitä päivää, jolloin olen varmasti ollut vuoden juomatta. En erityisemmin ole tähdännyt mihinkään vuoden alkoholittomuuteen, vaan tämä lähti itseasiassa liikkeelle juhannuksesta 2023, jolloin päätimme olla selvin päin. Joskin taisin olla jo tuossa kohti ollut ilman alkoholia jo yli kuukauden päivät. Tätä seurasi ajatus siitä, kuinka palauttava alkoholivapaa kesäloma olisikaan (olihan se), minkä perään homma vaan jatkui näin. Vaikka en siis ole mitään vuosi selvin päin -projektia vetänytkään, on joka tapaukses...
Lue lisää

Koulu vie kaiken, myös jäljellä olevan ajan

-
Olen yrittänyt selittää kuinka koulu vie ihan kaiken. Se, että joka hetkessä on tieto takaraivossa siitä, että tämänkin ajan voisin käyttää koulutehtäviin on väsyttävä tekijä. Siksi töissä on kivaa käydä, kun siellä ei saa tehdä koulutehtäviä, vaan pitää antaa 100% työlle. Mä kuitenkin tiedän, että ei mun tarvitse kaikkea tehdä tasan nyt ja tässä.  Mutta voisin. Sehän olisi seuraavalta päivältä pois. Pitäisikö ehkä aloitella sitä yhtä tekstiä? Mitä sille yhdelle ryhmätyölle muuten kuuluu? Ketä siinä toisessa oli meidän ryhmässä? Onkohan vielä paljon tulossa jotain uusia tehtäviä, kun tossakin on jo niin paljon? Äh toikin on jo tulossa jo tossa välissä. Ai niin toi voi helvetti äkkiä hommiin. Niin. Tämä vie kaiken. Olen nyt lyönyt kaikki tehtävät ja aikataulut exceliin ja pitänyt kirjaa siitä mitä olen minäkin päivänä koulun eteen tehnyt. Sen avulla olen pysynyt kartalla siitä, mitä kaikkea hommaa on milloinkin tiedossa. Tuo samainen excel tiedosto kertoo, että huomenn...
Lue lisää

Suomalainen mies, joka puhuu.

-
Meillä oli ala-asteella sellaiset reissuvihot, joihin opettaja kirjoitti viestiä. Reissuvihko kulki oppilaiden mukana vanhemmille, jotka lukivat reissuvihkoa ja kuittasivat sinne tarvittavat asiat. Eräänlainen esi-Wilma oli tämä reissuvihkosysteemi. Mun reissuvihossa luki kerran näin: ”Ronilla on puheripuli.” Puhua pälpätin ja pulputin kuulemma todella paljon ja se häiritsi ainakin opettajan mielestä luokan opiskelua. Opettaja halusi, että asialle tehdään jotain. Äiti Kiuru oli eri mieltä ja pamautti reissuvihon kautta vastapalloon, että kerrankin on suomalainen mies, joka puhuu. Toki mä jouduin opettelemaan, pieni poika kun olin, että ei saa häiritä muita, vaikka itseä kuinka kiinnostaisi kertoa joku juttu. Mutta ihan selkeästi mua ei ole myöskään hyssytelty, vaan on annettu pojan puhua. Välillä on faija ollut korvat punaisena viereisessä parturituolissa, kun pikkuroni on päättänyt jakaa täysin avoimesti asioita hiusalan ammattilaisille. Oon pelannut futista taloyh...
Lue lisää