Pre-defencen jälkeen

-
Montakohan kertaa mun kandi on ollut ”valmis”? Itestä ainakin tuntuu siltä, että oisin tosi monta kertaa ollut sen kanssa ready. Se oli ihan ensiksi valmis teorian osalta (ei ollutkaan), sitten se oli valmis haastatteluiden osalta (ei ollut nekään vielä lopullisesti ohi), sitä seurasi valmiinaolo tuloksien osalta (niin vissiin), ja lopulta se oli valmis pre-defenceen. [Suluissa olevista teksteistä voi päätellä, että pre-defencessä tullut palaute johti jatkotoimiin tekstin parantamiseksi.]
Yhtäkaikki, se pre-defence meni läpi. Hyvä. Aika rento tunnelma oli koko tilaisuudessa, vaikka siellä oltiin pikkutakki päällä kertomassa omasta tutkimuksesta. [Voisitko siis yhdistää tämän edelliseen kappaleeseen, perhaps?]
Kuten odottaa saattoi, sain palautetta ja korjausehdotuksia, joista suurin osa oli onneksi yksittäisten lauseiden fixaamista luettavaan muotoon. Isompaakin työtä kuitenkin vaadittiin, sillä edessä oli paluu haastettelukentille. Analyysin nimittäin täytyi pureutua oikein syvällisesti aiheeseen. Kas kummaa, sillä olihan kyseessä laadullinen tutkimus. No, näin sitä opitaan. [Haastattelukentille.]
Tässä kohtaa kiitos kavereille, jotka jaksoivat kiltisti antaa mielipiteensä uusiin kysymyksiin. Niiden avulla taisin ihan oikeasti tehdä aika hyvän ja syvällisen tutkimuksen, joka oikeasti pureutuu tarkasti aiheeseen. [uusiin kysymyksiin mielipiteensä, joiden]
Huomenna on se päivä,  kun teksti pitää lopullisesti lähettää arvioitavaksi. Tätä tekstiä kirjoittaessa sain viimeiset kommentit supervisorilta, joten seuraavaksi on aika työstää kandi lopullisesti valmiiksi (tällä kertaa for real).
Vähäsen kieltämättä jännittää laittaa kandi lopullisesti eteenpäin. Sen jälkeen kun ei voi oikein mitään enää tehdä. Oon kuitenkin tosi onnellinen siitä, että tää saaga alkaa lähestymään loppuaan. [lähestyä]

Vuoden loppuohjelma näyttää seuraavaa: Meillä on jokaisella oma arvioija, joka lähettää meille kysymykset kandista joskus marraskuun lopulla. Näihin kysymyksiin täytyy vastata Final defencessä, joka pidetään Tallinnassa 1. tai 3. joulukuuta.
Sen jälkeen olen oikeasti valmis.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei mikään perinteinen matkablogiräpätys

-
Kuva
Alkusanat Muistan höpöttäneeni useita kertoja siitä miten haluaisin joskus käydä Belgiassa, mutta en ollut kuitenkaan vielä kertaakaan päätynyt Luxemburgia lähemmäs tuota nykytiedoillani oluen lisäksi erityisesti suklaan pyhättönä tunnettua valtiota. Matkan alku- ja päätöspisteeksi valittiin kuitenkin Alankomaat ja sieltä Amsterdamin järkyttävien hotelliyöhintojen (alkaen 250 €/yö) myötä Utrecht ( vain 134,33 €/yö), jota käytimme tukikohtana suhatessamme Intercity-junilla eri kaupunkeihin ihmettelemään mitä löytyy mistäkin. Reissun toinen puoli pidettiin majaa Belgian Antwerpenissä. Tämä ei ole mikään perinteinen matkablogiräpätys, vaan keräsin tähän kaikkeista hilpeimmät, oudoimmat, hieman kuvottavat ja ajoittain jopa törkeät löydökset.  Tervetuloa jännittävälle kirjalliselle ja kuvalliselle matkalle todistamaan, mitä Rotterdamilla, Haagilla, Utrechtilla, Antwerpenilla, Brysselillä ja Amsterdamilla oli meille tarjota. Rotterdam Ensimmäinsen yön jälkeen paukautettiin junalla Rotterdami
Lue lisää

Perfect house with rose red doors

-
Kuva
  Kartanonkoski Olen ostajana sellainen, että ensin kypsyttelen ikuisuuden ajan asiaa päässäni, minkä jälkeen alkaa ääritarkka kriteerien määrittely ja armoton googlaus. Kun kriteerit ovat selvillä, teen vielä uskomattoman määrän selvitystyötä siitä mikä vaihtoehdoista on paras. Ja kun olen varma, että tässä se nyt on, kaupat on käytännössä jo toteutuneet. Asuntojen suhteen homma toimii muutoin samalla tavalla, mutta siinä tarjonta rajoittaa luonnollisesti vaihtoehtoja. Meillä kuitenkin oli ajatuksena löytää isompi asunto ja sen oli aivan pakko olla täältä rakkaalta Kartanonkoskelta, joten olimme jo päättäneet että tässä sitten saattaa jonkun verran kestää. (Vitsailenkin kavereille olevani Kartanonkoski-puristi ja huomautan, että Kartanonkoskea kutsutaan Kartanonkoskeksi, ei siis Vantaaksi.) Näillä pelimerkeillä pyöritimme Oikotietä ja Etuovea ja katsoin läpi niitä harvoja vaihtoehtoja, joita tänne tippuu. Välittäjien vakiolause tuntuikin olevan: "Näitä on harvoin tarjolla!"
Lue lisää

Suomalainen mies, joka puhuu.

-
Meillä oli ala-asteella sellaiset reissuvihot, joihin opettaja kirjoitti viestiä. Reissuvihko kulki oppilaiden mukana vanhemmille, jotka lukivat reissuvihkoa ja kuittasivat sinne tarvittavat asiat. Eräänlainen esi-Wilma oli tämä reissuvihkosysteemi. Mun reissuvihossa luki kerran näin: ”Ronilla on puheripuli.” Puhua pälpätin ja pulputin kuulemma todella paljon ja se häiritsi ainakin opettajan mielestä luokan opiskelua. Opettaja halusi, että asialle tehdään jotain. Äiti Kiuru oli eri mieltä ja pamautti reissuvihon kautta vastapalloon, että kerrankin on suomalainen mies, joka puhuu. Toki mä jouduin opettelemaan, pieni poika kun olin, että ei saa häiritä muita, vaikka itseä kuinka kiinnostaisi kertoa joku juttu. Mutta ihan selkeästi mua ei ole myöskään hyssytelty, vaan on annettu pojan puhua. Välillä on faija ollut korvat punaisena viereisessä parturituolissa, kun pikkuroni on päättänyt jakaa täysin avoimesti asioita hiusalan ammattilaisille. Oon pelannut futista taloyh
Lue lisää