Koulu vie kaiken, myös jäljellä olevan ajan

Olen yrittänyt selittää kuinka koulu vie ihan kaiken. Se, että joka hetkessä on tieto takaraivossa siitä, että tämänkin ajan voisin käyttää koulutehtäviin on väsyttävä tekijä. Siksi töissä on kivaa käydä, kun siellä ei saa tehdä koulutehtäviä, vaan pitää antaa 100% työlle.

Mä kuitenkin tiedän, että ei mun tarvitse kaikkea tehdä tasan nyt ja tässä.  Mutta voisin. Sehän olisi seuraavalta päivältä pois. Pitäisikö ehkä aloitella sitä yhtä tekstiä? Mitä sille yhdelle ryhmätyölle muuten kuuluu? Ketä siinä toisessa oli meidän ryhmässä? Onkohan vielä paljon tulossa jotain uusia tehtäviä, kun tossakin on jo niin paljon? Äh toikin on jo tulossa jo tossa välissä. Ai niin toi voi helvetti äkkiä hommiin.

Niin. Tämä vie kaiken.

Olen nyt lyönyt kaikki tehtävät ja aikataulut exceliin ja pitänyt kirjaa siitä mitä olen minäkin päivänä koulun eteen tehnyt. Sen avulla olen pysynyt kartalla siitä, mitä kaikkea hommaa on milloinkin tiedossa. Tuo samainen excel tiedosto kertoo, että huomenna tätä lukukautta on jäljellä tasan kaksi kuukautta.

"Niin vähän" "No eihän tos oo enää paljoo" "Pari kuukaut vaa"

Just niitä vääriä laineja, joita ei halua kuulla, mutta jotka joka tapauksessa kuulee kertoi jäljellä olevan ajan olevan ihan mitä tahansa.

Mutta kyllä se itseäkin jo vähän alkaa hymyilyttää. Pari kuukautta menee oikeasti ihan hujauksessa ja nyt on vaan joka päivä otettava koulutehtävät esille. Tänään otin ja palautin kolme tekstiä philosophy&ethics kurssia varten.

Tunsin onnistumisen tunteen. Se oli kivaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alkoholi jäi taakse jo vuosi sitten

Ei mikään perinteinen matkablogiräpätys

Suomalainen mies, joka puhuu.