On jo tammikuu: Loppurutistus

-
Alkuun pieni brieffi.

9.1.2014. Tuo päivämäärä takaraivossa olen mennyt lokakuusta eteenpäin. Sen piti olla sen viimeisen ison tekstin palautuksen deadline, mutta sitä epäonnisten sattumusten myötä lykättiin 18.1.2014. Toinen päivämäärä: 15.1.2014 syyslukukauden viimeinen tentti: Financial Accounting. Tämä on löyty lukkoon. Viimeisenä epämääräinen 23-24.1.2014: Viimeisen ison tekstin suullinen esitys. Sen jälkeen 25.1.2014 ensimmäinen lomapäivä koulusta.

Viidestoista. kahdeksastoista, kahdesneljäs.

Sitten itse asiaan eli mitä kuuluu Kiurulle tammikuussa 2014?

Tammikuun tavoite on painaa syyslukukausi pakettiin kunnialla. Kokonaisuutena se tarkoittaa sitä, että kolme kertaa käydään Ruoholahdessa tentissä ja jollain määrätyllä tavalla vielä 23-24 päivä esittämässä suullisesti iso teksti. Tämä varmaan selviää sitten jossain vaiheessa. FB-ryhmää tarkkailemalla näistä on ennenkin selvitty.

Vapaa aikana aloitetaan kuntosalilla käyminen. Yhden kerran olen jo tänä vuonna käynyt ja huomenna eli tänään 9.1 mennään uudestaan. Uskon vahvasti, että se auttaa mua jaksamaan sekä töissä, vapaalla, että koulussa paremmin. Mistään himotreenaamisesta ei tule olemaan kyse, mutta entisenä yli seitsemät treenit viikossa vetäneenä urheilijana osaan luoda harjoitteluohjelmat tarkoitusperiä palveleviksi. Tavoitteena siis säännöllinen liikunta, jolla edistetään hyvinvointia.

Siinäpä kaikki tällä erää. Peukut pystyyn ja sormet ristiin, että kaikki kurssit menee hyvillä arvosanoilla läpi ja suosittelen muitakin toteuttamaan kliseisen uusivuosi=kuntosali kombon.

Palataan asiaan viimeistään helmikuussa!


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei mikään perinteinen matkablogiräpätys

-
Kuva
Alkusanat Muistan höpöttäneeni useita kertoja siitä miten haluaisin joskus käydä Belgiassa, mutta en ollut kuitenkaan vielä kertaakaan päätynyt Luxemburgia lähemmäs tuota nykytiedoillani oluen lisäksi erityisesti suklaan pyhättönä tunnettua valtiota. Matkan alku- ja päätöspisteeksi valittiin kuitenkin Alankomaat ja sieltä Amsterdamin järkyttävien hotelliyöhintojen (alkaen 250 €/yö) myötä Utrecht ( vain 134,33 €/yö), jota käytimme tukikohtana suhatessamme Intercity-junilla eri kaupunkeihin ihmettelemään mitä löytyy mistäkin. Reissun toinen puoli pidettiin majaa Belgian Antwerpenissä. Tämä ei ole mikään perinteinen matkablogiräpätys, vaan keräsin tähän kaikkeista hilpeimmät, oudoimmat, hieman kuvottavat ja ajoittain jopa törkeät löydökset.  Tervetuloa jännittävälle kirjalliselle ja kuvalliselle matkalle todistamaan, mitä Rotterdamilla, Haagilla, Utrechtilla, Antwerpenilla, Brysselillä ja Amsterdamilla oli meille tarjota. Rotterdam Ensimmäinsen yön jälkeen paukautettiin junalla Rotterdami
Lue lisää

Perfect house with rose red doors

-
Kuva
  Kartanonkoski Olen ostajana sellainen, että ensin kypsyttelen ikuisuuden ajan asiaa päässäni, minkä jälkeen alkaa ääritarkka kriteerien määrittely ja armoton googlaus. Kun kriteerit ovat selvillä, teen vielä uskomattoman määrän selvitystyötä siitä mikä vaihtoehdoista on paras. Ja kun olen varma, että tässä se nyt on, kaupat on käytännössä jo toteutuneet. Asuntojen suhteen homma toimii muutoin samalla tavalla, mutta siinä tarjonta rajoittaa luonnollisesti vaihtoehtoja. Meillä kuitenkin oli ajatuksena löytää isompi asunto ja sen oli aivan pakko olla täältä rakkaalta Kartanonkoskelta, joten olimme jo päättäneet että tässä sitten saattaa jonkun verran kestää. (Vitsailenkin kavereille olevani Kartanonkoski-puristi ja huomautan, että Kartanonkoskea kutsutaan Kartanonkoskeksi, ei siis Vantaaksi.) Näillä pelimerkeillä pyöritimme Oikotietä ja Etuovea ja katsoin läpi niitä harvoja vaihtoehtoja, joita tänne tippuu. Välittäjien vakiolause tuntuikin olevan: "Näitä on harvoin tarjolla!"
Lue lisää

Suomalainen mies, joka puhuu.

-
Meillä oli ala-asteella sellaiset reissuvihot, joihin opettaja kirjoitti viestiä. Reissuvihko kulki oppilaiden mukana vanhemmille, jotka lukivat reissuvihkoa ja kuittasivat sinne tarvittavat asiat. Eräänlainen esi-Wilma oli tämä reissuvihkosysteemi. Mun reissuvihossa luki kerran näin: ”Ronilla on puheripuli.” Puhua pälpätin ja pulputin kuulemma todella paljon ja se häiritsi ainakin opettajan mielestä luokan opiskelua. Opettaja halusi, että asialle tehdään jotain. Äiti Kiuru oli eri mieltä ja pamautti reissuvihon kautta vastapalloon, että kerrankin on suomalainen mies, joka puhuu. Toki mä jouduin opettelemaan, pieni poika kun olin, että ei saa häiritä muita, vaikka itseä kuinka kiinnostaisi kertoa joku juttu. Mutta ihan selkeästi mua ei ole myöskään hyssytelty, vaan on annettu pojan puhua. Välillä on faija ollut korvat punaisena viereisessä parturituolissa, kun pikkuroni on päättänyt jakaa täysin avoimesti asioita hiusalan ammattilaisille. Oon pelannut futista taloyh
Lue lisää