Perfect house with rose red doors

 

Kartanonkoski

Olen ostajana sellainen, että ensin kypsyttelen ikuisuuden ajan asiaa päässäni, minkä jälkeen alkaa ääritarkka kriteerien määrittely ja armoton googlaus. Kun kriteerit ovat selvillä, teen vielä uskomattoman määrän selvitystyötä siitä mikä vaihtoehdoista on paras. Ja kun olen varma, että tässä se nyt on, kaupat on käytännössä jo toteutuneet.

Asuntojen suhteen homma toimii muutoin samalla tavalla, mutta siinä tarjonta rajoittaa luonnollisesti vaihtoehtoja. Meillä kuitenkin oli ajatuksena löytää isompi asunto ja sen oli aivan pakko olla täältä rakkaalta Kartanonkoskelta, joten olimme jo päättäneet että tässä sitten saattaa jonkun verran kestää. (Vitsailenkin kavereille olevani Kartanonkoski-puristi ja huomautan, että Kartanonkoskea kutsutaan Kartanonkoskeksi, ei siis Vantaaksi.) Näillä pelimerkeillä pyöritimme Oikotietä ja Etuovea ja katsoin läpi niitä harvoja vaihtoehtoja, joita tänne tippuu. Välittäjien vakiolause tuntuikin olevan: "Näitä on harvoin tarjolla!" ja monesti myös asuntojen koko oli turhan iso ja tätä kautta hinta karkasi aikalailla tavoittamattomiin.

Tätä humppaa kerkesi kulua aika pitkään, mutta samalla kuukausi kuukaudelta lyhenevä asuntolaina tarkoitti sitä, että olimme jatkuvasti paremmassa asemassa ostaa uusi koti. Budjettia tulikin pyöriteltyä eri kulmista ja kun deletoin oman auton kulut, oli selvää että tällä peliliikkeellä pystymme hankkimaan kriteerit täyttävän kodin ja tulemme päätymään jopa vähän pienempiin kuukausimenoihin.

Tämän laskelman jälkeen pyöritettiin taas Oikotietä ja Etuovea ja kierreltiin alueen nurkkia läpi miettien missä kohtaa tätä plänttiä olisi kiva asua ja missä taas ei. Todettiin, että tykätään tästä meidän kotikadusta valtavan paljon ja kodin pitäisi siis olla tästä ihan läheltä, siinä pitäisi olla piha, työhuone, kaksi vessaa, sauna ja lisäksi pitäisi olla remonttihuoleton ja vaatehuone kun vielä löytyy, niin on kaikki checklistan kohdat täytetty.

Tästä kului noin pari päivää ja taas pyöritin edellä mainittuja sivuja, kunnes yht'äkkiä ykkösenä listalla loisti saman kotikadun omaava kolmio omalla pihalla. Tarkemmalla tutkailulla siinä oli täsmälleen kaikki meidän kriteerit täytettynä. 

Seuraavaksi äkkiä välittäjälle viestiä, että vieläkö ehtii mukaan katsomaan. Ehtihän sitä ja niin vain saimme samalle päivälle näyttöajan. Kipitimme alkuillasta paikalle ja kun olimme todenneet vielä livenä, että tässä se nyt on, niin lähdimme sohimaan laina-asioita pikahälytyksellä kasaan.

Tässä kohti oli mieletön apu omata tuttuja niin välitys- kuin pankkialalta ja saatiin meidän laina-asiat tosi nopeasti maaliin ja päästiin jättämään ihan ehdotonkin tarjous. Hinnan suhteen oltiin sisäisesti sovittu oma katto hinta ja tarjottiin jo alunperin hyvää hintaa ja sitten jännitettiin kuinka meidän käy. 

Sitten alkoi tapahtua.

On toinenkin tarjous. Nyt, tehkää sellainen tarjous, ettei tartte enää soitella.

Saako kysyä olemmeko kuinka kaukana?

Ette mahdottoman kaukana.

Kiitos, teemme uuden tarjouksen.

Tämä jälkeen taktiikkapalaveri sisäisesti. Viedäänkö meitä nyt vai onko välittäjä rehellinen, oli tietysti ekana mielessä. Mutta alueen kysynnän takia tilanne oli melko varmasti tosi. Toinen pohdittava: Oliko tämä nyt se koti, joka me nyt otetaan ja lyödään muut laudalta. 

Päätös oli lopulta helppo tehdä, kun sai kiinni seuraavasta ajatuksesta: Piti löytää hinta, jolla ei harmita hävitä eikä voittaa. Ja sitten lyötiin tällä hinnalla tarjous sisään. Silti jännitti ihan pirusti ja muistan miten vaikea oli saada unta seuraavana yönä.

Seuraavaksi koitti tarjouksen voimassaolon päättymispäivä ja kello kävi kohti takarajaa. Aamupala. Ei soittoa. Liikuin bussilla Helsinkiin. Ei soittoa. Hyppäsin junaan kohti Joensuuta. Vieläkään ei soittoa.

Juna puksutti Pasilaan. Edelleenkään ei soittoa.

Sitten se tapahtui ja samalla siunatulla sekunnilla VR-ääni kuuluttaa täysiä korvaan missä junassa olen ja mihin se on menossa. 

Pakko oli tietysti vastata ja pahoitella että kailotus kuuluu varmaan sinnekin päähän. Samalla kun tätä pahoittelin, mietin mielessäni että nyt se tulee, joko iso pettymys tai iso voitto.

Välittäjä aloitti näin:

Aivan joo, ei se mitään. 

Ja jatkoi sitten:

Ensinnäkin, onneksi olkoon. Tarjouksenne on hyväksytty.

Me saatiin se! Me saatiin se! Me saatiin se! Tuuletan nyrkillä ja yritän viestiä suun liikkeillä viereisellä rivillä istuvalle kollegalle tuota "Me saatiin se!" rimpsua. Kollega näyttää iloiselta ja pystyn lukemaan huulilta: "Nice!"

Tämän jälkeen äkkiä viestiä joka paikkaan, että muutkin mukana jännittäneet ystävät ja perhe saivat tietää lopputuloksesta.

Pikakelataan tuosta hetkestä tähän hetkeen ja istun nyt meidän uudessa olohuoneessa näpyttämässä tätä tekstiä. Asunto alkaa jo muistuttaa kotia, mutta vielä on verhoja ja lamppuja kiinnitettäväksi ja erinäisiä kasseja ja pusseja läpikäytäväksi.  Mutta tästä se lähtee.

Seuraavaksi onkin sitten aika ostaa pihalle kesäksi grilli. 

Eli ei muutakun armoton googlaus käyntiin.

Ps. Neck Deepillä on hyvä biisi nimeltä December ja siinä lauletaan seuraavasti

I hope you get your ball room floor

Your perfect house with rose red doors

Pps. Meidän asunto ostettiin joulukuussa ja tässä on punainen etuovi.