Indonesiassa 2019

Tehtiin 16 päivän matka Indonesiaan. Tässä kokemukset reissusta, eri paikoista joissa käytiin, indonesialaisista ihmisistä ja muutama sana liikkumisesta paikasta toiseen. Enjoy!

Uluwatu

Uluwatu on paikkana erityisesti surffausta varten, mikä näkyi myös vahvasti katukuvassa. Itseasiassa jopa kaikissa skoottereissa oli surffilaudalle paikka. Me ei-surffarit oltiin niitä odd one outeja hiihtelemässä släbäreissä pitkin Uluwatun katuja.

Uluwatussa rannoille mennään hieman eri tavalla kuin mihin oli tottunut: reitti kulkee ensin hämärän tuntuista polkua ja sitten todella jyrkkiä portaita pitkin esimerkiksi jonku ravintolan sisään, jonka läpi kuljetaan sitten rannalle. Näkymät näistä portaikoista olivat aivan uskomattoman hienot, joten joka kerta me sinne alas aina talsittiin.

Hintataso: Edullinen suhteessa muuhun Baliin

Ravintolasuositus: The Loft

Miinusmerkki: Hotellin (BoHo Bingin Beach Bali) suihkussa tuli vain kylmää vettä

Uluwatun jälkeen odotti paratiisisaari Gili Air neljän yön lomalla.

Gili Air

Gili Air on 2 km pitkä ja 1 km leveä paratiisisaari noin 1,5h speedboat matkan päässä Padangpain satamasta.

Saarelaiset ovat pääosin muslimeja, joten paikalla oleva moskeija kuuluttaa rukoukset siten, että niihin varmasti herää. Ensimmäinen kajahtaa klo 4.30 ja kestää tasan tunnin. Siitä alkaa myös saarelaisten päivä ja nukkumaan mennään viimeistään klo 22.00.

Meidän hotelli (Atoll Haven Villas) oli aivan over the top, mikä varmasti boostasi kokemusta Airilla vieläkin positiivisempaan suuntaan. Oli kuitenkin ilo huomata, miten hyvää ruokaa saarella oli tarjolla ja myös miten paljon todella hyviä ravintoloita saareen mahtui.

Hotelli tarjosi meille polkupyörät saarella liikkumisen ja niillä sotkeminen paljastuikin täysin lyömättömäksi liikkumismuodoksi. Siellä saarella ei siis ole lainkaan moottoreita, vaan liikkuminen tulee toteuttaa jalan, pyörällä, sähkömopolla tai hevoskärryillä.

Hintataso: Uluwatun hinnat

Ravintolasuositus: Pachumana

Miinusmerkki: Taikasienien tarjoajat

Gili Airilta matkasimme Ubudiin.

Ubud

Ubudissa oli kahteen aikaisempaan paikkaan verrattuna selvästi enemmän häppeninkiä. Hotellimme (Anumana) oli pyhän apinametsän vieressä ja kadunnimenä toimi auringonselvä Monkey Forest Road. Hotellissa jatkettiin henkilökunnan toimesta samaa yltiöystävällistä linjaa kuin mihin olimme jo päässeet tottumaan edellisessä paikoissa.

Ubudissa pystyi paljon shoppailemaan ja tarjolla oli lukuisia hyviä ravintoloita. Paikasta jäi ajatus, että vanhemmat voisivat viihtyä täällä.

Ubudissa on myös niitä hienoja vihreitä riisipeltoja, joista yhdellä kävimme heittämässä muutaman kilometrin kävelyn. Ylipäätään paikan pääväri on vihreä.

Hintataso: Noin 50% hinnankorotus Uluwatuun

Ravintolasuositus: IBU SUSU

Miinusmerkki: Hotellin tervetulodrinkki piti mennä juomaan ravintolaan

Seminyak

Ubudista matkasimme Seminyakiin, joka on Etelä-Balin siistimpiä alueita kuuluisan bilehelvetti Kutan pohjoispuolella.

Seminyakissa hotelli oli taas vertaansa vailla oleva turistikeskus kaikilla palveluilla ja jälleen kerran todella hyvää ruokaa oli tarjolla. Täällä oli myös reissun ensimmäinen buffet-aamiainen, joka oli tarjonnaltaan järjettömän valtava.

Seminyakissa oli hyvät shoppailumahdollisuudet ja rannalla riitti baareja vaikka kuinka paljon. Keskustan alueella oli puolestaan mukava pyöriä ja Kayu Ayan sekä Petitengetin teillä oli pimeän aikaan todella hyvä meno. Motel Mexicolassa oli aivan hillittömät bileet menossa kuin käytiin siellä kääntymässä yhden illan aikana.

Hintataso: Melkein tuplat Uluwatuun

Ravintolasuositus: Ku De Ta

Miinusmerkki: Jatkuvasti töötteilevät huijaritaksit

Indonesialaisista

Indonesialaiset ovat todella ystävällistä kansaa. Jatkuvasti tervehdettiin todella kauniisti ja apua oli tarjolla tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Omaa kieltään indonesialaiset eivät tuputa lainkaan ja englanti on se mitä sieltä suusta tulee ulos. Silloin tällöin joku paikallisista osasi suomea ja lausuminen oli täysin briljantilla tasolla. ”Hyvää huomenta oletteko valmiita?” kysyi eräs kuski, jonka tehtävänä oli roudata meidät Ubudista Seminyakiin.

Paikallinen ruoka
Paikallista ruokaa on toki tarjolla, mutta se ei jostain syystä ollut yhtään niin hyvää kuin länsimainen ruoka. Söin muutaman kerran ja totesin, että vaikka länkkäriruoka vähän enemmän maksaakin, on se kuitenkin maunsa puolesta voittava valinta.

Takseista ja venefirmoista

Venefirmojen kanssa kannattaa olla äärimmäisen tarkkana. Meidän menomatka Gili Airille oli semmoisella firmalla kuin Semaya One, joka oli täysin tuhottu Tripadvisorin palautteisssa: "Make sure you and your loved ones are not on the boat". Venematka oli kieltämättä erikoinen, mutta meidän onneksi tavaramme säilyivät kuivina emmekä joutuneet kovin pahaan jamaan veneessä matkustaessa.

Paluumatkan piti olla Wannen Balin heiniä, mutta onneksemme huomasimme lipukkeessa olevan eri nimi kuin millä tulimme paikalle. Tässä kohti myös TripAdvisorin palautelantaläjä tuli tietoisuuteemme, sillä kaikki olivat yhteen ääneen murhanneet firman nimeä ja rukoilleet, että ihmiset löytävät heidän palautteeen. Kannattaa siis tsekata ihan itsenäisesti, että millä firmalla liikkuu ja sopia heidän kanssa kaikki. Näin varmistuu turvallinen ja mukava siirtyminen. BlueWater Express on ainakin hyvä firma.

Kyytien sopiminen etukäteen on maan tapa. Lentokentällä oli sellainen armeija nimikylttien kanssa venaavia kuskeja, että se oli jo melkein nähtävyys. Kuin ihmeen kaupalla se oma kuski löytyi sieltä kaiken seasta. Niitä kylttejä oli siis satoja ellei tuhansia. Täysin järjetön määrä.

Huijareita on sitten tarjolla niille, jotka eivät ole huolehtineet kyytejään. Meitä jeesasi, kun otettiin suomalaisten kautta kyydit paikasta toiseen ja tällöin ei jouduttu kertaakaan skabaamaan mistään hinnoista.

Seminyakissa oli sitten BlueBird companyn takseja tarjolla. Kyseessä on siis ainoa luotettava firma, joka aloitti muutamalla autolla 70-80 luvulla huomatessaan, että tännehän voisi tarvita rehellisen taksin. Nyt firma palvelee miljoonia asiakkaita kuukausittain ja huijarit jäävät töötteilemään ohi kulkeville turisteille.

Yes, transport?

Taksi, yes? Transport tomorrow?

Tietsä musta on niin siistiä kun se BlueBirdi pesee lattiaa näillä kusettajilla olemalla vaan rehellinen. Mut mulla menee hermo näihin jatkuviin tööttäyksiin.

Jep, niin menee. Mut silloin tietää että pitää mennä kotiin, kun alkaa huutaa niille takas.