Tekee gutaa: Miksi kannattaa olla prososiaalinen?

-

Hyvän tekeminen tekee gutaa


Yhtenä mittarina mun gradussa toimii hyvän tekemisen kokemus ja myös hyvän tekemisen kokemuksen puuttuminen. Tutkin siis (muiden mittareiden ohella) sitä, millainen yhteys tälläisella prososiaalisella toiminnalla aka hyvän tekemisellä on työntekijän suoritusmittareiden kanssa.

Selvityksen alla on muun muassa seuraava: Ovatko ne tyypit ketkä vaikka myy eniten samalla niitä, jotka eniten kokevat tekevänsä hyvää muille. Tai vaihtoehtoisesti ovatko ne tyypit, jotka (ikävä kyllä) kokevat aiheuttavansa muille pahaa niitä, joiden myynti ei futaa yhtä hyvin. Eli pyritään löytämään korrelaatio hyvän tekemisen ja työsuoritusmittareiden väliltä. Hiffasitko? Hyvä!

Luonnollisesti tätä mun omaa (pikku) tukimusta edeltävät tutkimukset prosiaalisen toiminnan vaikutuksista on käsiteltävä kirjallisuuskatsauksessa. Ylläripylläri, en toden totta ole ainoa, joka on tutkinut hyvän tekemisen eli prososiaalisen käyttäytymisen mahdollisia positiivisia vaikutuksia. (Aiempaa tutkimusta löytyy ihan hervoton määrä.)

No mitä ne tutkimukset sanoo? Kerta toisensa jälkeen, että hyvän tekeminen parantaa hyvinvointia. Isken tonne loppuun pari Frank Martelan ja Richard Ryanin tutkimusta linkkeineen, niin innokkaimmat pääsevät tutustumaan aiheeseen tarkemmin, mutta höntsäysosastolle on alla tiivis paketti siitä, miten homma toimii.

Näin se käy

Prososiaaliseksi käyttäytymiseksi on määritelty esimerkiksi vapaaehtoistyö, ystävälliset teot sekä rahan käyttäminen muihin. Kaikki nämä nostavat hyväätekevän ihmisen hyvinvointia. Peräti kulttuurista riippumatta. Itseasiassa jopa pikku taaperot ovat taipuvaisia toimimaan prososiaalisesti. Näyttöä sille, että tämä hyvän tekeminen on meissä inherent, sisäistä, löytyy siis jo mukava määrä.

Opin uutta, mitä nyt pitää tehdä?

Hyvää siis kannattaa tehdä. Tässä muutama ehdotus siihen, miten sitä voi harrastaa:

  • Osta vaikka kollegalle joku päivä välipala. 
  • Käy heittää gigi jossain vapaaehtoisduunissa. 
  • Tee ylipäätään toisille kiltisti, kauniisti ja hyvin: 
    • Soita mummolle ja käy sen kanssa sille kaupassa. 
    • Tai käy pesemässä naapurin tiskit. 
    • Tai tee naapurinkin lumityöt. 
    • Tai lahjoita hyväntekeväisyyteen.

Tapoja on monia. Yllä olevassa listassa on myös aiempien tutkimuksien käyttämiä prososiaalisia tekoja, kuten tuo tiskien peseminen.

Miten hyvän tekeminen vaikuttaa työsuoritteeseen?


Tähän loppuun ajattelin, että olisi varmaan siistiä kuulla miten hyvän tekeminen ja työsuorite ovat yhteyksissä toisiinsa. Löydös on suorastaan innostava, nimittäin:

 Mitä korkeampi hyvän tekemisen kokemus, sitä korkeampi myynti. 

Voi olla, että myyminen johtaa hyvän tekemiseen tai hyvän tekeminen johtaa parempaan myyntiin, mutta kyllä toi yhtälö kannattaa ottaa molemmista päädyistä haltuun!

Sitten innokkaat, täältä lisää tavaraa oman tietämyksen lisäämiseksi:

Frank Martela ja Richard Ryan tutkivat psykologisia mekanismeja, jotka ovat hyvinvoinnin parantumisen taustalla:
http://selfdeterminationtheory.org/wpcontent/uploads/2016/12/2015_Martela_Ryan_J_Personality.pdf

Samat herrat tutkivat miten hyvän tekeminen vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin myös ilman face-to-face kontaktia:
http://selfdeterminationtheory.org/wp-content/uploads/2016/10/2016_Martela_Ryan_MotivEmot.pdf




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alkoholi jäi taakse jo vuosi sitten

-
Alkusanat Ihan tarkkaan en tiedä viimeisintä juomaani, jossa olisi ollut alkoholia. Se on saattanut olla 2023 Euroviisujen aikaan juotu Käärijä-mojito tai sitten olen vielä tuon jälkeen juonut jonkun oluen jossain. Viimeisin kuva alkoholillisesta oluesta löytyy Kuopion lentokentältä 11. toukokuuta 2023, joka saattaa olla viimeisin tuoppi, jonka olen kumonnut kurkusta alas. Joka tapauksessa kesäkuussa 2023 en juonut alkoholia, enkä ole juonut sen jälkeenkään, joten tänään vietetään sitä päivää, jolloin olen varmasti ollut vuoden juomatta. En erityisemmin ole tähdännyt mihinkään vuoden alkoholittomuuteen, vaan tämä lähti itseasiassa liikkeelle juhannuksesta 2023, jolloin päätimme olla selvin päin. Joskin taisin olla jo tuossa kohti ollut ilman alkoholia jo yli kuukauden päivät. Tätä seurasi ajatus siitä, kuinka palauttava alkoholivapaa kesäloma olisikaan (olihan se), minkä perään homma vaan jatkui näin. Vaikka en siis ole mitään vuosi selvin päin -projektia vetänytkään, on joka tapaukses...
Lue lisää

Koulu vie kaiken, myös jäljellä olevan ajan

-
Olen yrittänyt selittää kuinka koulu vie ihan kaiken. Se, että joka hetkessä on tieto takaraivossa siitä, että tämänkin ajan voisin käyttää koulutehtäviin on väsyttävä tekijä. Siksi töissä on kivaa käydä, kun siellä ei saa tehdä koulutehtäviä, vaan pitää antaa 100% työlle. Mä kuitenkin tiedän, että ei mun tarvitse kaikkea tehdä tasan nyt ja tässä.  Mutta voisin. Sehän olisi seuraavalta päivältä pois. Pitäisikö ehkä aloitella sitä yhtä tekstiä? Mitä sille yhdelle ryhmätyölle muuten kuuluu? Ketä siinä toisessa oli meidän ryhmässä? Onkohan vielä paljon tulossa jotain uusia tehtäviä, kun tossakin on jo niin paljon? Äh toikin on jo tulossa jo tossa välissä. Ai niin toi voi helvetti äkkiä hommiin. Niin. Tämä vie kaiken. Olen nyt lyönyt kaikki tehtävät ja aikataulut exceliin ja pitänyt kirjaa siitä mitä olen minäkin päivänä koulun eteen tehnyt. Sen avulla olen pysynyt kartalla siitä, mitä kaikkea hommaa on milloinkin tiedossa. Tuo samainen excel tiedosto kertoo, että huomenn...
Lue lisää

Suomalainen mies, joka puhuu.

-
Meillä oli ala-asteella sellaiset reissuvihot, joihin opettaja kirjoitti viestiä. Reissuvihko kulki oppilaiden mukana vanhemmille, jotka lukivat reissuvihkoa ja kuittasivat sinne tarvittavat asiat. Eräänlainen esi-Wilma oli tämä reissuvihkosysteemi. Mun reissuvihossa luki kerran näin: ”Ronilla on puheripuli.” Puhua pälpätin ja pulputin kuulemma todella paljon ja se häiritsi ainakin opettajan mielestä luokan opiskelua. Opettaja halusi, että asialle tehdään jotain. Äiti Kiuru oli eri mieltä ja pamautti reissuvihon kautta vastapalloon, että kerrankin on suomalainen mies, joka puhuu. Toki mä jouduin opettelemaan, pieni poika kun olin, että ei saa häiritä muita, vaikka itseä kuinka kiinnostaisi kertoa joku juttu. Mutta ihan selkeästi mua ei ole myöskään hyssytelty, vaan on annettu pojan puhua. Välillä on faija ollut korvat punaisena viereisessä parturituolissa, kun pikkuroni on päättänyt jakaa täysin avoimesti asioita hiusalan ammattilaisille. Oon pelannut futista taloyh...
Lue lisää