Yksi annos gradua: Psychological Internalization

Aika lailla 15 viikkoa sitten kirjoitin ensimmäisen kerran gradusta tänne blogiin. Nyt kun katsoo taaksepäin, huomaa olleensa kyllä hieman jyvällä, mutta lopulta myös hakoteillä siitä, mistä gradu lopulta tulee kertomaan ja mitä siinä tutkitaan.

Ehkä onnekkaidenkin sattumien jälkeen mun gradun kyselylomakkeeseen päätyi yhteensä 41 kysymystä, jotka muodostivat yhteensä 10 eri mittaria. Jokainen mittari pohjautuu vahvasti aiempaan tutkimukseen, enkä ole yhtäkään kysymystä joutunut itse keksimään. Kysymyksillä mitataan erilaisia psykologisia tarpeita sekä niihin liitettyjä teemoja.

Aiemmin oli puhetta siitä, että tutkisin miten motivaatio vaikuttaa työsuoritukseen. Turns out, motivaatio on Self-determination theoryssa määritelty hieman kompleksimmaksi kokonaisuudeksi kuin mitä alkuun näytti.

Tässä tarjoilen nyt yhden twistin tarinassa:

Ihmisellä on taipumus ”psychological internalizationiin”. Ihminen on siis taipuvainen kääntämään ulkoiset syyt sisäisiksi syiksi. Tällöin ulkoinen motivaatio on sitä enemmän sisäistettyä, mitä lähemmäksi itseään ihminen kääntää syyn.

Vaikeahko konsepti, mutta tartutaan siihen.

Mieti seuraavaa:

Saat käskyn töissä, että nyt pitää viedä tuo roskapussi tuosta ulos. Yksinkertainen tehtävä täytyisi siis suorittaa.

Jos teet tehtävän sen takia, että koet pomon uhkaavan sinua rangaistuksella tai vaihtoehtoisesti potkivan sinua eteenpäin tehtävässä tarjoamalla esimerkiksi rahallista kannustinta tehtävän suorittamisesta, ja tämä tai mahdollinen rangaistus on se syy miksi tehtävän suoritat, olet kauimmassa nurkassa sisäistämistä. Olet siis toimimassa ulkoisen kannustimen tai ulkoisen uhan takia, mitä kutsutaan myös external regulationiksi.

Entä jos teetkin tehtävän sen takia, että sinua nolottaisi olla viemättä roskia. Pikku juttu, vai mitä? Pieni lapsi ehkä kiukuttelisi, mutta ethän sinä nyt tuollaisesta hätkähdä, sehän olisi noloa!

Tai vaihtoehtoisesti saatat tuntea ylpeyttä asian hoitamisesta. Ehkä koet päässäsi, että olet kova tekijä, kun nyt heti tartut tehtävään ja viet mukisematta homman maaliin eli roskapussin roskiin. Tai ehkä sinua hävettää viedä roskat? Olet kuitenkin päässäsi asettanut itsesi roskapussin viemisen yläpuolella ja nyt hävettää viedä se ulos.

Kaikki tällainen häpeään, nolouteen tai ylpeyteen perustava tekeminen tai tekemättä jättäminen on niin sanottua introjectiota. Se on jo lähempänä itseä, sillä siinä on ”internalisoitu” eli sisäistetty ulkoinen käsky itseen ja sovittu omassa päässä, miksi tämä homma tehdään. Se on edelleen ikään kuin pakottamista, sillä erotuksella, että nyt ihminen itse asettaa seuraukset, jotka juontavat toimimisesta tai toimimatta jättämisestä.

Entä jos teetkin tehtävän sen takia, että miellät tilanteesi, työnkuvasi tai asemasi sellaiseksi, jossa roskat muuten viedään, kun niitä pyydetään viemään. Sovit siis päässäsi, että tällainen tehtävä kuuluu minulle, joten se myös suoritetaan. Olet silloin identifioinut tekemisen olevan itseäsi, joten teet sen. Tällainen ulkoisen motivaation koetaan olevan eniten sisäistettyä ja sen yleisesti johtavan autonomisempaan motivaatioon ja sitä kautta parempiin tuloksiin.

Tunnistatko itestäs, että oot joskus saanu kehotuksen, käskyn tai pyynnön jonkun tietyn asian hoitamiseksi, mutta ootkin omassa päässäsi suht näppärästi pyöräyttänyt syyn toimia tai olla toimimatta sisäiseksi ja itseäsi koskevaksi? Todennäköisesti olet, sillä SDT:n mukaan ihminen on taipuvainen tällaiseen toimintaan.

Mukavaa tässä on se, että mitä sisäistetympää homma on, sen parempaa tulosta syntyy. Kannattaa siis luoda ihmisille ympäristö, joka mahdollistaa tämän toteutumisen.