Yksi annos gradua: Psychological Internalization
Aika lailla 15
viikkoa sitten kirjoitin ensimmäisen kerran gradusta tänne blogiin. Nyt kun
katsoo taaksepäin, huomaa olleensa kyllä hieman jyvällä, mutta lopulta myös hakoteillä
siitä, mistä gradu lopulta tulee kertomaan ja mitä siinä tutkitaan.
Ehkä onnekkaidenkin
sattumien jälkeen mun gradun kyselylomakkeeseen päätyi yhteensä 41 kysymystä,
jotka muodostivat yhteensä 10 eri mittaria. Jokainen mittari pohjautuu vahvasti
aiempaan tutkimukseen, enkä ole yhtäkään kysymystä joutunut itse keksimään. Kysymyksillä mitataan erilaisia psykologisia tarpeita sekä niihin liitettyjä teemoja.
Aiemmin oli
puhetta siitä, että tutkisin miten motivaatio vaikuttaa työsuoritukseen. Turns
out, motivaatio on Self-determination theoryssa määritelty hieman kompleksimmaksi
kokonaisuudeksi kuin mitä alkuun näytti.
Tässä tarjoilen
nyt yhden twistin tarinassa:
Ihmisellä
on taipumus ”psychological internalizationiin”. Ihminen on siis taipuvainen
kääntämään ulkoiset syyt sisäisiksi syiksi. Tällöin ulkoinen motivaatio on sitä
enemmän sisäistettyä, mitä lähemmäksi itseään ihminen kääntää syyn.
Vaikeahko
konsepti, mutta tartutaan siihen.
Mieti seuraavaa:
Saat käskyn
töissä, että nyt pitää viedä tuo roskapussi tuosta ulos. Yksinkertainen tehtävä
täytyisi siis suorittaa.
Jos teet tehtävän
sen takia, että koet pomon uhkaavan sinua rangaistuksella tai vaihtoehtoisesti
potkivan sinua eteenpäin tehtävässä tarjoamalla esimerkiksi rahallista kannustinta tehtävän suorittamisesta,
ja tämä tai mahdollinen rangaistus on se
syy miksi tehtävän suoritat, olet kauimmassa nurkassa sisäistämistä. Olet siis toimimassa
ulkoisen kannustimen tai ulkoisen uhan takia, mitä kutsutaan myös external regulationiksi.
Entä jos teetkin
tehtävän sen takia, että sinua nolottaisi olla viemättä roskia. Pikku juttu,
vai mitä? Pieni lapsi ehkä kiukuttelisi, mutta ethän sinä nyt tuollaisesta hätkähdä,
sehän olisi noloa!
Tai vaihtoehtoisesti saatat tuntea ylpeyttä asian
hoitamisesta. Ehkä koet päässäsi, että olet kova tekijä, kun nyt heti tartut
tehtävään ja viet mukisematta homman maaliin eli roskapussin roskiin. Tai ehkä
sinua hävettää viedä roskat? Olet kuitenkin päässäsi asettanut itsesi roskapussin
viemisen yläpuolella ja nyt hävettää viedä se ulos.
Kaikki tällainen
häpeään, nolouteen tai ylpeyteen perustava tekeminen tai tekemättä jättäminen
on niin sanottua introjectiota. Se
on jo lähempänä itseä, sillä siinä on ”internalisoitu” eli sisäistetty ulkoinen käsky itseen ja
sovittu omassa päässä, miksi tämä homma tehdään. Se on edelleen ikään kuin pakottamista,
sillä erotuksella, että nyt ihminen itse asettaa seuraukset, jotka juontavat
toimimisesta tai toimimatta jättämisestä.
Entä jos teetkin
tehtävän sen takia, että miellät tilanteesi, työnkuvasi tai asemasi
sellaiseksi, jossa roskat muuten viedään, kun niitä pyydetään viemään. Sovit siis päässäsi, että tällainen tehtävä
kuuluu minulle, joten se myös suoritetaan. Olet silloin identifioinut tekemisen olevan itseäsi, joten teet sen. Tällainen ulkoisen
motivaation koetaan olevan eniten sisäistettyä ja sen yleisesti johtavan autonomisempaan motivaatioon ja sitä kautta parempiin tuloksiin.
Tunnistatko
itestäs, että oot joskus saanu kehotuksen, käskyn tai pyynnön jonkun
tietyn asian hoitamiseksi, mutta ootkin omassa päässäsi suht näppärästi pyöräyttänyt
syyn toimia tai olla toimimatta sisäiseksi ja itseäsi koskevaksi? Todennäköisesti olet, sillä SDT:n mukaan ihminen on
taipuvainen tällaiseen toimintaan.
Mukavaa tässä on se, että mitä sisäistetympää
homma on, sen parempaa tulosta syntyy. Kannattaa siis luoda
ihmisille ympäristö, joka mahdollistaa tämän toteutumisen.
Kommentit
Lähetä kommentti