Ruutulippu

Thesiksen tekeminen on aikamoinen prosessi, sillä moneen otteeseen joutuu tekemään asiat uusiksi. Välillä tulee kirjoitettua teoriaan parikin sivua aivan turhaa paskaa, joka lopulta humpsahtaakin delete-napin myötä bittiavaruuteen. Mun teoriassa on varmaan yhteensä ollut 20-25 sivua tekstiä, josta on lopulta parsittu oikein napakka 10-sivuinen katsaus vanhaan tutkimustietoon.

Sitten pitää miettiä miten tekee tutkimuksensa. Kaikki valinnat pitää perustella. Vastaat lukemattomaan määrään kysymyksiä, sillä Thesis on kuin kyselyikään taantunut yliopisto-opiskelija:

Miksi tämä aihe? Miksi tutkit tätä kohderyhmää? Mikset tutki jotain muita? Miten tutkit? Miksi tutkit noin? Miksi haastattelet? Miksi et tee kyselyä? Mitä kysymyksiä kysyt? Miksi kysyt nämä kysymykset? Miten analysoit tulokset? Miksi analysoit tulokset näin? Mitä löysit? Miten vanha teoria vertautuu tutkimukseesi? Saitko täytettyä vanhan teorian jättämiä aukkoja? Mitä iloa tutkimuksestasi ylipäätänsä on? Voitko tehdä yleistyksiä tutkimuksesi perusteella? Miten tuleva tutkimus voisi jatkaa tästä?

Ja formaatin pitää tietysti olla millilleen oikeanlainen. Ne oikeesti mittaa sen Thesiksen viivoittimen kanssa, että on varmasti kaikki marginaalit sun muut fonttikoot kohdillaan.

”Mulla tulee korvista ulos toi sana, vaikka en ite sitä teekkään.”

”Ai Thesis vai?”

”Joo yäk.”

Koko teksti on englannin kielellä, mutta loppuun kirjoitetaan suomeksi tiivistelmä tekstin sisällöstä.

Se multa enää puuttuu. Ruutulippu heiluu jo.