Ruutulippu

-
Thesiksen tekeminen on aikamoinen prosessi, sillä moneen otteeseen joutuu tekemään asiat uusiksi. Välillä tulee kirjoitettua teoriaan parikin sivua aivan turhaa paskaa, joka lopulta humpsahtaakin delete-napin myötä bittiavaruuteen. Mun teoriassa on varmaan yhteensä ollut 20-25 sivua tekstiä, josta on lopulta parsittu oikein napakka 10-sivuinen katsaus vanhaan tutkimustietoon.

Sitten pitää miettiä miten tekee tutkimuksensa. Kaikki valinnat pitää perustella. Vastaat lukemattomaan määrään kysymyksiä, sillä Thesis on kuin kyselyikään taantunut yliopisto-opiskelija:

Miksi tämä aihe? Miksi tutkit tätä kohderyhmää? Mikset tutki jotain muita? Miten tutkit? Miksi tutkit noin? Miksi haastattelet? Miksi et tee kyselyä? Mitä kysymyksiä kysyt? Miksi kysyt nämä kysymykset? Miten analysoit tulokset? Miksi analysoit tulokset näin? Mitä löysit? Miten vanha teoria vertautuu tutkimukseesi? Saitko täytettyä vanhan teorian jättämiä aukkoja? Mitä iloa tutkimuksestasi ylipäätänsä on? Voitko tehdä yleistyksiä tutkimuksesi perusteella? Miten tuleva tutkimus voisi jatkaa tästä?

Ja formaatin pitää tietysti olla millilleen oikeanlainen. Ne oikeesti mittaa sen Thesiksen viivoittimen kanssa, että on varmasti kaikki marginaalit sun muut fonttikoot kohdillaan.

”Mulla tulee korvista ulos toi sana, vaikka en ite sitä teekkään.”

”Ai Thesis vai?”

”Joo yäk.”

Koko teksti on englannin kielellä, mutta loppuun kirjoitetaan suomeksi tiivistelmä tekstin sisällöstä.

Se multa enää puuttuu. Ruutulippu heiluu jo.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei mikään perinteinen matkablogiräpätys

-
Kuva
Alkusanat Muistan höpöttäneeni useita kertoja siitä miten haluaisin joskus käydä Belgiassa, mutta en ollut kuitenkaan vielä kertaakaan päätynyt Luxemburgia lähemmäs tuota nykytiedoillani oluen lisäksi erityisesti suklaan pyhättönä tunnettua valtiota. Matkan alku- ja päätöspisteeksi valittiin kuitenkin Alankomaat ja sieltä Amsterdamin järkyttävien hotelliyöhintojen (alkaen 250 €/yö) myötä Utrecht ( vain 134,33 €/yö), jota käytimme tukikohtana suhatessamme Intercity-junilla eri kaupunkeihin ihmettelemään mitä löytyy mistäkin. Reissun toinen puoli pidettiin majaa Belgian Antwerpenissä. Tämä ei ole mikään perinteinen matkablogiräpätys, vaan keräsin tähän kaikkeista hilpeimmät, oudoimmat, hieman kuvottavat ja ajoittain jopa törkeät löydökset.  Tervetuloa jännittävälle kirjalliselle ja kuvalliselle matkalle todistamaan, mitä Rotterdamilla, Haagilla, Utrechtilla, Antwerpenilla, Brysselillä ja Amsterdamilla oli meille tarjota. Rotterdam Ensimmäinsen yön jälkeen paukautettiin junalla Rotterdami
Lue lisää

Suomalainen mies, joka puhuu.

-
Meillä oli ala-asteella sellaiset reissuvihot, joihin opettaja kirjoitti viestiä. Reissuvihko kulki oppilaiden mukana vanhemmille, jotka lukivat reissuvihkoa ja kuittasivat sinne tarvittavat asiat. Eräänlainen esi-Wilma oli tämä reissuvihkosysteemi. Mun reissuvihossa luki kerran näin: ”Ronilla on puheripuli.” Puhua pälpätin ja pulputin kuulemma todella paljon ja se häiritsi ainakin opettajan mielestä luokan opiskelua. Opettaja halusi, että asialle tehdään jotain. Äiti Kiuru oli eri mieltä ja pamautti reissuvihon kautta vastapalloon, että kerrankin on suomalainen mies, joka puhuu. Toki mä jouduin opettelemaan, pieni poika kun olin, että ei saa häiritä muita, vaikka itseä kuinka kiinnostaisi kertoa joku juttu. Mutta ihan selkeästi mua ei ole myöskään hyssytelty, vaan on annettu pojan puhua. Välillä on faija ollut korvat punaisena viereisessä parturituolissa, kun pikkuroni on päättänyt jakaa täysin avoimesti asioita hiusalan ammattilaisille. Oon pelannut futista taloyh
Lue lisää

Perfect house with rose red doors

-
Kuva
  Kartanonkoski Olen ostajana sellainen, että ensin kypsyttelen ikuisuuden ajan asiaa päässäni, minkä jälkeen alkaa ääritarkka kriteerien määrittely ja armoton googlaus. Kun kriteerit ovat selvillä, teen vielä uskomattoman määrän selvitystyötä siitä mikä vaihtoehdoista on paras. Ja kun olen varma, että tässä se nyt on, kaupat on käytännössä jo toteutuneet. Asuntojen suhteen homma toimii muutoin samalla tavalla, mutta siinä tarjonta rajoittaa luonnollisesti vaihtoehtoja. Meillä kuitenkin oli ajatuksena löytää isompi asunto ja sen oli aivan pakko olla täältä rakkaalta Kartanonkoskelta, joten olimme jo päättäneet että tässä sitten saattaa jonkun verran kestää. (Vitsailenkin kavereille olevani Kartanonkoski-puristi ja huomautan, että Kartanonkoskea kutsutaan Kartanonkoskeksi, ei siis Vantaaksi.) Näillä pelimerkeillä pyöritimme Oikotietä ja Etuovea ja katsoin läpi niitä harvoja vaihtoehtoja, joita tänne tippuu. Välittäjien vakiolause tuntuikin olevan: "Näitä on harvoin tarjolla!"
Lue lisää