Olipa kerran Kiuru

Suomi on monella tapaa hyvä maa. Täällä on tarpeeksi kylmä talvella, jotta Darwinin mallin mukaan elävät otukset ymmärtävät pysyä kaukana. On sosiaaliturvaa ja ilmaista koulutusta. Mutta on yksi pirulainen, joka haittaa monen himoitsemani tavaran hankkimista: Niitä saa vain ulkomailta. Mennään aikakoneella kevääseen 2013. Kaveri sai tuolloin päähänsä hienon ajatuksen. Tilataan tavaraa NHL:n Shopista! Hänelle Pittsburgh Penguins ja minulle Florida Panthers tavaraa. Selatessani nettikauppaa löysin treenishortsit ja snapbackin ja ilmoitin kaverilleni, että laita nämä samaan tilaukseen niin selvitään yksillä toimituskuluilla. Tilaus sisään ja sitten odotettiin. Ongelmia alkoi ilmetä jo tässä vaiheessa. Penguinsin tavarat ja minun snapback lähtivät hienosti liikenteeseen ja pystyimme trackkerillä seuraamaan kuinka paketti eteni kaupungista toiseen. Mutta ne shortsit. Ne istuivat edelleen Atlantin toisella puolella. Päällimmäinen ajatus oli, että ehkä ne ovat loppu ja niitä joudutaa

K äyn koulua Helsinki Estonian Business Schoolissa ja aloitin nyt toisen vuoden. Opiskelua on Ruoholahdessa joka toinen viikonloppu torstaista lauantaihin. Toisin sanoen paljoa ei tarvitse paikalla olla. Lukukaudessa näitä "kouluviikonloppuja" on kuusi ja niistä ensimmäinen on jo takana päin. Helppo nakki, sanoisi eräskin tuusaaja. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että omalle vastuulle kaatuu huomattavasti isompi työmäärä kuin mitä täyspäiväisesti koulussa käyvä joutuu itsenäisesti tekemään. Lisätään pakettiin työ. Työskentelen Saunalahden myyntipisteellä täyspäiväisesti tiimiohjaajana. Vastuullani on myyntipisteen toiminta. Siinä on oma hommansa. On tulosvastuuta ja alaisia ja pomoja ollen itse samalla eräänlainen pomo. Palvellaan asiakkaita ja pyritään hankkimaan uusia. Pidetään porukka kasassa ja motivoituneena. Jeesataan kun on vaikeaa ja näytetään esimerkkiä. Ja tilataan sim-kortteja. Työni on siis kuten kouluni: omalla vastuulla on paljon. Nämä kaksi osa-al